Historian havinaa...

Historian havinaa...

torstai 19. joulukuuta 2013

Peräkammari...

Peräkammarin purkaminen aloitettiin kovalla vimmalla. Tämä kaunis, valoisa  tila sijaitsee keittiön ja pienen vihreän eteisen takana, josta ei ollut pääsyä mihinkään. Meitä aiemmin tilaa on käytetty ns. apukeittiönä, jossa oli suuri pakastin, kahdella seinällä jykevät kaapistot, apupöytä...jne, jonka kruunasi suuren suuri- melkein yhden seinän kokoinen ikkuna. 

Melkein 100 vuotta sitten tila on ollut verantana. (meillä ei siis alkuperäisiä piirustuksia, joten mielikuvat laukkaavat villeinä!!) Tämä herätti kiinnostuksen, ja monenlaisia ajatuksia mielikuvineen...

Uskomatonta, mutta totta-- muovimattojen ja lastulevyjen alta löytyi niin kaunis lankkulattia <3
Lastulevyjen, koolausten ja muutamien tapettien takaa meille näyttäytyi Upea päivänvalon tummentama hirsiseinä, ja kuvat tästäkin kertovat enemmän kun tuhat sanaa.



Ei päästä kuitenkaan helpolla tämän lattian suhteen; sen päälle laitetut lastulevyt on aikoinaan kiinnitetty miljoonalla naulalla ja kunnon liimalla, jota on kaadettu isolla kädellä.. Tarvitaan kunnon hiontakoneet apuun! Mutta siis aivan ihana yllätys oli löytää näin kaunista ja hyväkuntoista lattiaa :)
Sittemmin n.6 neliön peräkammarista on kehkeytynyt melkoisen erilainen tila... Seinään on tehty uusi oviaukkokin <3


 Yllä:  takakammari ja uusi oviaukko olohuoneeseen :) ...Niin ihanan valoisaa <3
Oviaukko odottaakin hetken uutta pariovea karmeineen, jotka Rakas mieheni siirtää viereisestä koulun eteisestä. Ovat niiiin upeat, että ansaitsevat paikkansa Torpan sydämestä <3



 Meidän remonttimies <3




Tässä kesätyöntekijä siirtynyt syksyisiin sisähommiin ja naulojen irrottamiseen vasarapelillä :) Ohessa näette maalin aiheuttamat tuhot..
Takaseinällä pumppailee uusi tulokas lämmintä ilmaa Torpan sydämeen!

1 kommentti:

  1. Voi, kuinka tutulta kuulostavaa! Silloin 20 vuotta sitten, kun me muutimme tähän unelmaamme ei ollut vielä blogeja. Tosin en usko, että siinä pienilapsielämänvaiheessa olisin ehtinyt keskittyä valokuvaamiseen ja kirjoittamiseen niin kuin nyt. Takautumia kirjaan useinkin teksteihini muistoksi lapsille. Vanhan pelastaminen on upea seikkailu, jossa törmää usein yllätyksiin sekä iloisiin että vähemmän hilpeisiin. Intoa teille ja varmasti siellä päin ajellessa kurvaamme teidän ohi. Onnellista uutta vuotta 2017! Tuija

    VastaaPoista